|
Artikkelit
RukaNews 3.6-13.8.2004
Issikat tölttäävät Mirkan Ku-Ru- talleilla
Yhdeksän islanninhevosta on hyvä lauma. Ja sellainen löytyy Mirka Tauriaisen Ku-Ru- talleilta, osoitteesta Mustosenvaarantie 22A. Nimessä Ku on Kuusamo ja Ru on Ruka.
- Islanninhevoset ovat varmajalkaisia ja tasaisia luonteeltaan. Säkäkorkeus on n. 140 senttiä, mutta kyllä ne sopivat myös aikuiselle, Mirka kuvailee suoraan Islannista tuomiaan hevosia.
Islanninhevoset ovat kuuluisia omasta käynnin askellajistaan, töltistä.
- Peppu ei joudu siinä niin koville kuin ravissa. Ja osaaja pääsee näillä myös liitopassia, Mirka kertoo.
Alkukesästä Mirka tallin ohjelmassa on leirejä nuorisolle. Silloin opetellaan alkeita ja perusasioita, mutta käydään myös maastossa.
- Heinäkuussa ratsastamme sekä kentällä että maastossa. Loppukesästä ja syksyllä ratsastamme pitempään, jopa yön yli kestäviä vaelluksia.
Koillis-Sanomat 11.6.2004
Lempeät islanninhevoset hurmaavat ratsastajansa
Ku-Ru- tallilla opitaan hevosten käsittelyä
Hevosten hörinää kantautuu korviin, kun saapuu Oivangin järven rannalla olevalle kodalle. Islanninhevostallin Ku-Ru:n maastoleiriläiset pitävät rannassa taukoa. Viisi islanninhevosta käyskentelee rauhallisesti puiden läheisyydessä ja leiriläisten kirkas nauru kaikuu kodasta. Ku-Ru:n toinen kesän leireistä on viimeisellä ratsastusreissullaan.
Viime syksynä perustettu Ku-Ru- talli on kuusamolaisten sisarusten yhteinen ponnistus. Varsinaisena yrittäjänä toimii Mirka Tauriainen ja mukana toiminnassa on tiiviisti myös pikkusisko Nina. Nuoret naiset elävät monen pienen tytön unelmaa, he omistavat hevosia.
- Kyllä me joskus pienenä haaveiltiin omasta hevosesta, nyt niitä on sitten yhdeksän. Mahdollisuus oman tallin perustamiseen on yksi unelmien täyttymys, Mirka toteaa.
Vajaan vuoden toimineella yrittäjällä on tulevaisuudesta selvät visiot. Yhteistyökumppaneina Oivangissa ovat nuorisokeskus ja läheiset mökkiyrittäjät. Leirien ja päivävaelluksien lisäksi suunnitteilla on myös yön ylitse kestäviä retkiä.
- Asiakkaille sopivien ratsastusreittien etsiminen on koko ajan käynnissä. Olemme katsastaneet jo muutamia reittejä, mutta kartalla hyvältä näyttävä reitti ei välttämättä luonnossa olekaan tomiva, Nina kertoo.
Eilen päättyneellä maastoleirillä leiriläiset tutustuivat liinaukseen, ilman satulaa ratsastamiseen, uusiin askellajeihin ja tietenkin tallitöihin.
Leiriläiset heräävät jo aikaisin aamulla auttamaan tallin töissä, he siivoavat karsinoita ja ruokkivat hevosia ja auttavat käytännön järjestelyissä. Näin leiriläisetkin oppivat, ettei hevostallin pitäminen ole pelkkää ratsastamista, Mirka Tauriainen kertoo.
- Leirillä on ollut tosi kivaa. Olen oppinut laittamaan hevoselle suitset ja osaan vähän jo tölttiä, 12-vuotias leiriläinen Johanna Laurila selvittää.
- Se töltti on pehmeämpää kuin ravi, Nina Tauriainen heittää.
Yrityksen perustamisen alkutaipaleella Tauriainen joutui miettimään, millaisia hevosia hän tallilleen haluaa. Islanninhevoset olivat yhtenä vaihtoehtona mielessä, ja päätökseen vaikuttivat järkeen perustuvat syyt.
- ”Issikat” ovat kooltaan ponin kokoisia, mutta niillä on silti hevosen voimat. Ne ovat luonteeltaan kilttejä, niiden askellaji on hiukan muita lajeja pehmeämpi ja ne ovat erittäin ihmisystävällisiä, perustelevat Tauriaiset.
- Kyllä päätöksessä ajateltiin myös asiakkaita. Laumassa kasvaneet islanninhevoset ovat sosiaalisia ja pienemmän koon ansiosta niitä on helpompi lähestyä, Mirka jatkaa.
Maastoretkillä niin tavalliset asiakkaat kuin leiriläiset pitivät hyvää huolta myös maastossa, jossa he kulkevat.
- Ne tytöt, joiden hoitohevonen on tehnyt tarpeensa tauon aikana, lapio ja muovisäkki käteen, Mirka huikkaa.
LEENA HEIKKILÄ
Koillismaan Uutiset 12.02.2004
Issikat ja Mirka tulivat Elivaaraan jäädäkseen
Kuuraa roikkuva verkkoaita kiertää tykkylumisten puiden reunustamaa peltoa. Pellon pohja on on kieräksi tallautunut, siellä täällä on jokunen lantaläjä ja heinätuppo. Perimmäisessä nurkassa, aidan ja navettarakennuksen kulmauksessa on lauma otsatukkaisia talon asukkaita: yksi makailee lumihangessa, muut seisovat rauhallisesti paikallaan, mitä nyt välillä häntä heilahtaa.
Lauma kääntyy katsomaan kulkijaa ja pieni ruskea hevonen lähtee tulemaan kohti. Ei mitenkään vauhdikkaasti, mutta tasaisen määrätietoisesti. Kaviot töpsähtelevät lumitantereeseen.
Pitäisikö tuota väistää? Hevonen kuitenkin toppaa tulonsa metrin päähän, katselee ruskeilla silmillään. Sieraimet värisevät kuuran peittämän turvan yläpuolella, selän päällä näkyy lunta ja heinätukko. Ei tuota pelätäkään osaa.
- No ei tosiaankaan, nauraa Mirka Tauriainen islanninhevosten keskellä. Lauman johtaja Freyi kävi tarkistamassa tulijan. Kun Freyi on hyväksynyt vieraan, myös Lysingur kiirehtii paikalle. Se on lasten suosikki eikä ihme. ”Lyssika” on kuin suoraan satukirjasta: pieni, vaalea ja hellyttävän seurallinen.
Kun tutuksi on tultu, niin se seuraa perässä ja haluaa rapsutuksia. Tutustuminen loppuu siihen tärkeimpään tekemiseen, ruoka-aikaa. Hevoset kiirehtivät Mirka perässä ruokailukatokseen. Laumassa on tarkka sosiaalinen arvojärjestys: johtaja syö missä haluaa, muut missä saavat. Pahnanpohjimmainen Lysingur joutuu syöttökatoksen reunalle.
Katselemme Mirkan, Hirmu-kissan ja Ella-koiran kanssa, kun hevoset ilman kiireen kiertämää rouskuttavat heiniä. Mirkalle islanninhevostila on tietoisesti valittu elämäntapa, haaveiden täyttymys.
- Oon loppuelämäni täällä, jos pois ei pakoteta. En ole tullut sillä asenteella, että kokeillaan nyt. Työ mahdollistaa sen, että saan elää niin kuin haluan, hän toteaa päättäväisesti.
Harrastuksesta tuli työ
Kesällä 24-vuotta täyttävä Mirka hankkii leipänsä yrittäjänä. Islanninhevosvaellustalli Ku-Ru kertoo jo nimenä olennaisimman. Yritys tarjoaa ratsastustunteja ja hevosvaellusta Kuusamon ja Rukan puolivälissä, Elivaarassa lähellä Oivangin kylää.
Tila ei ole perintötila, vaan löytyi määrätietoisen etsimisen tuloksena, kun Mirka oli saanut opintonsa päätökseen.
- Isä sai tietää tästä tilasta. Soitin ja kysyin, ettekö möisi tilaa. Mielissään möivät.
Kaiken alkuun panevana voimana on ollut hevosharrastus.
- Tämä on ainut työ, joka minua todella kiinnostaa. Tallille en kuitenkaan halunnut lähteä töihin.
Mirka on syntyjään kuusamolainen. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan matkailupalvelujen tuottajaksi Kittilään, josta hän vaihtoi Ruovedelle. Helsinki tuli tutuksi torimyyjänä parin kesän aikana.
- En minä jaksanut sitä jatkuvaa kelloon katsomista ja metron perässä juoksemista. Vanhan kuusamolaiskaverit ovat suurimmaksi osaksi siellä, mutta minä halusin tänne. Pääseehän tuonne lentokoneella, jos on tarvis.
- Kaverit on kinunneet käymään. Niille on hyvä sanoa, että en pääse, kun on hevoset, Mirka nauraa.
Lysingur, Svartur, Stjarni, Lisa, Netta, Domino ja Freyi sekä yrityksen asiakkaat täyttävät päivät. Kello 8 aamurehu, sitten oma aamupala, ensimmäiset ratsastajat, joiden kanssa käydään vaikkapa maastovaelluksella. Uusi ruoka hevosille, lannanluontia, korjausta, paikkausta, nikkarointia. Isä ja sisko auttavat tarvittaessa.
- Ei tarvi miettiä, että mitä seuraavaksi. Nyt on työn alla syöttökatos ja jos ei muuta niin aina voi mennä lappamaan sontaa aitauksesta, Mirka viittaa pihalle päin. Työ on raskasta, niin ”ettei tarvi illalla kuntosalille lähteä”.
Päin naamaa kukaan ei ole tohtinut tulla jaksamista epäilemään. Kautta rantain puheita tyttö-rukan jaksamisesta on kuulunut. Huvittavaa, Mirka hymähtää puheille. Hänellä on apu aina tarvittaessa saatavilla.
Kylillä kerran viikossa
Istumme hirsiseinäisessä pirtissä. Ella-koira kiehnautuu Mirkan sylissä. Vielä tekee mieli kysyä uudelleen, että miksi Mirka halusi tänne, pois kaupungin valoista. Kaupunkiin muuttoa ei tarvitse perustella, mutta yrittäjäksi maalle muuttava nuorinainen on niin harvinainen vastavirtaan kulkija, että asiaan pitää saada lopullinen selvyys. Onko kyse ideologiasta? Mirka vähän hämmästyy kysymystä.
- Ihan ”tavallinen” minä olen. Syön lihaa paitsi en hevosen lihaa. En ole ns. vaihtoehtoihminen. Se oli vain niin luonnollinen ratkaisu, että muutetaan hevosten kanssa maalle. Ei ole kaduttanut, sillä nyt vasta hommat alkaa.
”Kylillä”- joka kumminkaan ei niin kaukana ole (n.20km)- Mirka käy suunnilleen kerran viikossa tekemässä pakolliset ruoka- ja muut ostokset sekä hoitamassa asioita.
Vilinä ja vilske eivät muutenkaan pääse unohtumaan. Asiakkaita käy tasaiseen tahtiin. Illalla voi vilkaista pirtin pohjoispuolen ikkunasta, josta Rukan valot pohottavat päivät pääksytysten. Rukalle tulee pikitien kautta matkaa parikymmentä kilometriä.
Puolen vuoden asumisen jälkeen myös naapurit ovat tulleet vähitellen tutuiksi. Vastaanotto on ollut ilahtunut. Ensimmäinen kohtaaminen oli Oivangissa järjestetyssä rantakalaillassa, jonne Mirka marssitti siskonsa kanssa pari hevosta näytille.
Eräs lapsista totesi, että ”tämä on kyllä ehkä elämäni erikoisin päivä”. Aikuiset hämmästelivät hevosten pientä kokoa, niin kuin tavallista on. Jotkut epäilivät, jaksaako hevonen kantaa ihmisen. Islanninhevonen jaksaa sujuvasti kantaa n. 90 kg:n taakan.
Ihmisystävällinen rotu
Kaikkein mieluiten Mirka puhuu hevosistaan. Muihin ”issikkaharrastajien” kanssa hän pitää yhteyttä netin kautta.
- Issikat ovat perusluonteeltaan rauhallisia, sosiaalisia ja ihmisystävällisiä. Ne oppivat helposti uutta. Issikoilla on ominaisuuksia, jotka ovat jääneet pois muilta roduilta pidemmälle menneen jalostuksen myötä.
Yksi tällainen on töltti, käyntitapa, joka on kuin käynti, mutta nopeampi. ”Issikka” rullaa tasaisen miellyttävästi eteenpäin. Pienestä koostaan, säkäkorkeus n. 135-149 cm, huolimatta islanninhevoset ovat hevosia. On suorastaan loukkaus sanoa issikkaa poniksi, Mirka valistaa.
Mirka löysi hevoset Islannista, jossa sisko oli 3 kuukauden työharjoittelussa.
- Sisko koulutti valmiiksi kaksi hevosta. Ajettiin ympäri saarta, tilalta tilalle ja valittiin hevoset ratsastettavuuden ja rakenteen perusteella.
Mirka kertoo, että issikka viihtyy hyvin Suomen ilmastossa. Hevoset kulkevat vapaasti kentällä ja ne pääsevät halutessaan pihattoon säänsuojaan.
PETRI KARJALAINEN
Keskiviikko-lehti 17.09.2003
Islanninhevoset matkailua rikastuttamaan
Mirka ja Nina Tauriainen perustivat ratsastustallin Kuusamon Oivankiin.
Mirka ja Nina Tauriainen kävivät hiljattain hakemassa perustamaansa ratsutalliin Islannista kuusi islanninhevosta. Innokkaat ratsastajat ovat jo päässeet rauhallisten ja tottuneiden hevosten selkään. Lisäksi tilalla asustaa yksi suomenhevonen.
- Haluaisin tulla uudestaan ratsastamaan, mutta en tiedä, pääsenkö, sanoi peruskoulun ensimmäistä luokkaa käyvä Vappu laskeuduttuaan yhdeksänvuotiaan Svarturin satulasta.
Mirka ja Nina Tauriainen ostivat Kuusamon Oivanginkylästä pienen maatilan ja perustivat ratsutilan.
- Naapurit ovat suhtautuneet erittäin myönteisesti meidän yritykseemme, tytärten isä Kari Tauriainen kertoo lannanluonnin välillä.
Tytöillä on sopiva koulutus ratsutalliyritystä varten. Nina kävi hevostalouskoulun Pudasjärvellä ja opiskelee parhaillaan agrologiksi Rovaniemellä. Mirkalla on takanaan matkailualan koulutus.
- Nina oli kolme kuukautta Islannissa työharjoittelussa, jonka aikana hän koulutti ratsuiksi kaksi hevosta. Lisäksi valittiin muut hevoset, jotka sitten ostettiin, Mirka selostaa.
Hevoset tuotiin Islannista lentäen Tanskaan, sieltä kaukokiidolla Ruotsiin ja eläinkuljetusautolla edelleen Suomeen. Nyt hevoset ovat totutelleet Elilammin rannalla olevaan maastoon.
Islanninhevoset ovat hieman suomalaisia hevosia pienempiä. Säkäkorkeus alle 140 sentin. Ne ovat laumassa kasvaneita, rauhallisia ja siten ratsuiksi hyvin sopivia.
Talveksi islanninhevoset kasvattavat pitkän karvan. Siten ne tulevat hyvin toimeen pihattotallissa.
Satulat tehdään käsityönä ja tuodaan Islannista. Kaikki hevoset eivät ole vielä satuloitaan saaneet.
Ratsastustallin palveluja ei ole markkinoitu vielä juuri lainkaan. Siitä huolimatta sana on kiirinyt ja monet ratsastajat ovat kiirehtineet ratsujen satulaan. Oivangin leirikeskuksestakin on käynyt pari ryhmää. Koululaisryhmiä saapuu syksyn mittaan. Vapun ja hänen siskonsa Marjukan ratsastustunti järjestyi ystävällisen palvelun mukaisesti.
Aloittelevat ratsastajat harjoittelevat aidatulla hiekkakentällä, jossa Vappu ja Marjukkakin ratsastivat Mirka opastamana. Tottuneemmat ratsastajat tekevät toki maastolenkkejä.
- Satulaan noustaan siten, että kylki pannaan hevosen kylkeä vasten ja vasen jalka nostetaan jalustimelle. Hevosen tulee totella ratsastajaa, Mirka neuvoi tyttöjä.
- Kyllä hevonen totteli minua, vaikka keskikentällä pysähteli vähän väliä. Parasta oli se, että sain ratsastaa ilman taluttajaa, Marjukka kertoi kokemuksiaan.
PAULI JAAKKOLA
Koillissanomat 05.09.2003
Islannista hevosia Kuusamoon
Islanninhevonen on hevonen, eikä mikään poni.
Eilen noita islanninhevosia oli Oivangissa kuusi, mutta tänään jo seitsemän, kun viimeinen asukki on ilmestynyt aikaisempaa kuusikkoa lisäämään. Ja kaikki ne omistaa kuusamolainen Mirka Tauriainen, hevostallin pyörittäjä Oivangissa.
- Yrityksen nimi on oikea nimihirviö, Islanninhevosvaellustalli Ku-Ru, kaikki yhteen kirjoitettuna. Ja Ku tarkoittaa Kuusamo ja Ru Ruka, Mirka selvittää pihattotallin nurkalla pieni söötti Hirmu-kissa sylissään.
Ensimmäinen kuukausi on ollut totuttelua uusiin maisemiin ja toisiin tutustumista. Puitahan nuo hevoset eivät omassa kotimaassaan ole nähneet, vaan laajempaa maisemaa.
- Hevoset ovat oppineet jo tuntemaan toisensa. Ja nyt kaikki näyttää olevan mallillaan, Mirka kuvailee nokkimisjärjestyksen muodostumista.
Johtajan paikka tässä laumassa on siirtynyt Mirkalle.
- Ihminen hakee tässä laumassa tuon johtajan paikan.
Nyt löytyy tölttiä
Tämähän lähti siitä, että olin itse töissä islanninhevosten kanssa Levillä. Haaveena tämä on ollut jo pitkään, selvittää kymmenkunta vuotta hevosten kanssa harrastanut Mirka.
Paikkana on hevostalo Oivangissa, Mustosenvaarantie 22a:ssa, kylältä tultaessa tien oikella puolella.
Onko tämä hyvä paikka?
- On. Tämähän on oikeastaan Kuusamon keskustan ja Rukan puolivälissä. Molempiin on suunnilleen sama matka. Ja tuo Oivangin nuorisokeskuskin on tuossa aivan lähellä, Mirka päästelee tulemaan.
Mirka islanninhevoset, siis hevoset ei ponit, ovat 6-11 – vuotiaita tammoja ja ruunia.
Islannissa näitä hevosia kasvatetaan laumassa.
- Nämä ovat laumaeläimiä ja siksikin ystävällisiä. Ne ovat käytännöllisiä ja islanninhevonen on tasanen luonteeltaan.
Mirka kehuu omia suojattejaan monestakin vinkkelistä.
- Islanninhevoset ovat varmajalkaisia. Nämä ovat tottuneet kulkemaan laavakentillä ja täällä niillä on paljon tasasempaa.
Ratsastustilan pihassa on pihatto.
- Nyt nämä alkavat kasvattaa talvikarvaa. Pihattoon ne pääsevät tarvittaessa säältä suojaan, Mirka esittelee ja näyttää oviaukkoon laitettuja muovisuikaleita.
Ratsastustilan pihassa on myös ratsastuskenttä, tietysti valkoiseksi maalatulla aidalla eristetty, hiekkapohjainen alue.
- Siinä on hyvä testata ja kokeilla, Mirka selvittää.
Islanninhevosen säkäkorkeus on alle 140cm.
- Tämä kokohan tarjoaa oikeastaan matalamman kynnyksen nousta hevosen selkään. Kyllä ne aikuisellekin sopivat.
Ratsastus näillä noin kuukausi sitten Islannista Tanskan kautta lennätetyillä ja sieltä autokyydillä perille kuljetuilla islanninhevosilla on jo aloitettu Kuusamossa. Ja siskon kanssa ratsastimme viikonvaihteessa täältä Oivangista Puutteenkylään. Autolla kyllä tultiin takaisin.
Odotettavissa on viikonloppuleirejä nuoremmille harrastajille ja sitten aluksi tunnin mittaisia maastolenkkejä.
Nämä islanninhevoset ovat sopeutuneet hyvin uuteen kotipaikkaansa.
Ymmärtävätkö ne jo suomea?
- Hevonen ymmärtää äänen painon, kielellä ei sinänsä ole merkitystä, Mirka valistaa.
Nämä hevoset ovat luonnollisesti saaneet pitää oman nimensä: Nett, Lisa, Domino, Svartur, Stjarni ja Freyi. Eilen kotona olleista hevosista kolme on ruskeita, kaksi mustaa ja yksi musta-valkoinen.
- Freyi on niistä vanhin ja pystyi hankkimaan täällä johtajan paikan. Tuo on Stjarni, jolla on tähti päässä, Mirka näyttää.
Päiväruokana tarjottu kuiva heinä saa lauman heti kokoon.
Islanninhevosten yksi erikoisuus on sen erikoinen kulku, töltti.
- Töltti on käynnin askellajia. Töltti on erittäin tasaista. Eikä peppu joudu töltissä niin koville kuin ravissa, Mirka kertoo ja lisää, että osaavat jotkut islanninhevoset liitopassiakin.
Satulatkin näille hevosille on tuotu Islannista.
- Niillä on sitten hyvä mennä sitä tölttiä.
- Sunnuntaina pidämme avoimet ovat kello 12-16. Silloin näihin pääsee tutustumaan lähemmin.
ESKO RÄTY
|
|
